Tarinamme alkaa Keravalla marraskuussa 2014, jolloin melkein kaikki taloyhtiömme Ruusutarhan asukkaat muuttivat samana viikonloppuna uusiin koteihinsa. Kaikilla pyöri mielessään samanlaisia ajatuksia  – miten saada muuttolaatikkopinot purettua ja koti näyttämään kodilta. Siinäpä pähkäillessä oli helppo tutustua naapureihin sisustusvinkkejä kysellen ja kasvimaasta haaveillen.

Nyt toukokuussa 2018 tuosta muuttorumbasta on aikaa reilut kolme vuotta. Tämän kevään aikana olemme kokeilleet taloyhtiössämme sähköauton lempinimeltään Bemun yhteiskäyttöä seitsemän talouden kesken. Tämä kokeilu on meidän kokeilijoiden mielessä herättänyt ajatuksia auton yhteiskäytön lisäksi myös tavaroiden tai palveluksien jakamisesta – vaihto-/jakamistaloudesta. Miten tässä näin pääsi käymään?

Pohdimmekin, mitä meille yhteiskäyttöautokokeilun jälkeen tapahtuu. Vaikka Bemu lähtee, yhteisöllisyys jatkuu. Haluammekin jakaa ideoistamme muutamia. Vaihtotalouden idea on ollut tuttua meille jo sukupolvien ajan. Miksei tämä onnistuisi tänä päivänä, jos se on toiminut silloinkin, kun kodeilla ei vielä ollut sähköisiä viestintävälineitä. Meillä on WhatsApp, Facebook ym.. Suunnitelmissamme on perustaa asiasta kiinnostuneiden kesken taloyhtiöömme ”vaihtotalousryhmä”, jossa jokainen voi tarjota/jakaa osaamistaan/tavaroitaan oman halunsa mukaan.

Kesällä moni mietti, kuka kastelisi ja kitkisi loma-aikana kasvimaan tai miten autoton saisi muutaman säkillisen multaa kasvimaallensa? Ja pitääkö se talikkokin itse hankkia, kun tuossa naapurin palstalla olisi sellainen lainattavissa? Kenelle tarjoisin istutussipulit ja lannoitteet, joita itse en tarvitse? Kasvimaaltani voisin lahjoittaa taimia naapureillekin, kenelle tarjoisin. Puukalusteetkin pitäisi kyllästää ja suojata – voisimmeko tehdä kimpassa yhteistilauksen? Samalla tulisi naapurien toimintaohjeet ja käyttökokemukset kaupan päälle. Tarpeista nämä ideat useimmiten kumpuavat, tarvitaan vain rohkeutta toteuttaa niitä – muutamia edellisistä ajatuksista olemmekin jo kokeilleet onnistuneesti. Olemme myös tarjonneet naapuriapua esim. lasten hoitoon ja koiran lenkitykseen.

Kokemuksia yhteisistä juhlista onkin jo kertynyt näiden kolmen asumisvuoden aikana. Lasten syntymäpäivien jatkoja on jo ainakin kerran vietetty yhteisellä sisäpihalla ja kaikki ohikulkevat naapurit kutsuttiin isäntäväen toimesta nauttimaan kupponen kuumaa/mehua hyvässä seurassa. Mikä sen mutkattomampi tapa vaihtaa kuulumisia naapureiden kesken kuin kahvikupin äärellä. Nostimme myös yhdessä lipun salkoon Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlapäivänä Finlandia-hymnin soidessa taustalla. Kesän pättymisen juhla”elojuhla” on suunnitelmissa – venetsialaiset taloyhtiömme tapaan: Tarjolla vihanneksia, yrttejä ja kukkasia kasvimailtamme.

Talven pimeää kaamosaikaa meillä on tapana kaataa naisten lenkkisaunassa. Siellä vaihdetaan kuulumiset ja suunnitellaan tulevaa. On ollut suunnitelmissa järjestää joskus kauneussauna, johon jokainen voisi tuoda mukanaan voiteet ja kylpysuolat, arjen hemmottelua mukavien naapurien kanssa. Yhteinen teatterireissukin toisi iloa talven pimeyteen. Miksi siis piileskelisimme pirteissämme, kun voimme jakaa iloisia hetkiä yhdessä toistemme kanssa?

Luulenpa, että joidenkin keravalaisten mielissä on jo pitkään pyörinyt idea koko kylän kohtaamispaikasta yleisestä saunasta, jopa savusaunasta. Luulisinpa sen tuovan ulkopaikkakuntalaisia kävijöitä tänne Keravallekin, ainakin Vantaan Kuusijärven savusaunoissa käy kokemuksieni mukaan kylpijöitä kymmenien kilometrien päästä. Savusaunat ovat niin suosittuja, että aina ei mahdu mukaan löylyttelemaan ja silloin herää ajatus, että olisipa tällainen mieltä rentouttava ihanuus Keravallakin. Ja tänne pääsee helposti junalla Helsingin keskustasta kahdessakymmenessä minuutissa.

Tällaisia unelmia ja haaveita meillä mielessä. Jos juttumme kiinnostaa, voit kysellä kokemuksistamme.

Terveisin, Johanna Tenhunen ja Marja Isomäki yhteiskäyttöautokokeilun porukasta

Categories: Kaupunkiaktivismi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *